Parasta Suomelle - Parasta Tikkakoskelle!

Maamme viettää parhaillaan 100-vuotis juhlavuottaan. Itsenäisyytemme kunnioitettava juhlavuosi on kerännyt toistuvasti väkeä konserttisaleihin, kirkkoihin ym. kokoontumisiin. Vielä suurempaa huipentumaa odotellaan sitten 6. joulukuuta, jolloin varsinainen juhlapäivä koittaa.

Itsenäisyytemme ei ole itsestäänselvyys. Se on hankittu monen miehen verellä, jotka jäivät sinne tantereelle. Toiset selvisivät raajarikkoina, toiset ehjempinä. Suurin osa sankareista on jo haudattu kotimaan multiin kaikkine arpineen, niin sisäisine kuin ulkoisineenkin. Yhtä kaikki; hinta vapaudesta on ollut kova.

Tänään elämme toisenlaista aikaa. Maailma on muuttunut noista ajoista ehkä nopeimmin kuin koskaan. Teknologian alueella on menty suurin harppauksin eteenpäin. Kukapa olisi muutama vuosikymmen sitten uskonut tällaiseen tiedonkulun kehitykseen. Entäpä ihminen? Onko hän muuttunut? Toki, muuttuva maailma on muokannut myös meitä. Emme vain sitä huomaa. Meidän aikamme on kovin yksilökeskeistä; minä ja minulle tässä ja heti. Yhteisöllisyys on kärsinyt tappion. Toisaalta, ihminen on aivan samanlainen, kuin ennenkin. Hänen perustarpeensa eivät ole muuttuneet. Edelleenkin hän kaipaa nälkäänsä leipää ja vettä janoonsa. Hän tarvitsee hyväksyntää ja rakkautta voidakseen hyvin. Ennen kaikkea hän tarvitsee Jumalaa, vaikkei sitä ymmärtäisikään.

Ihminen on hengellinen olento, joka kaipaa yhteyttä Luojaansa, vaikkei sitä osaisi tiedostaa. Parasta ihmiselle on se, että hän löytää ja saa mahdollisesti kadotetun yhteyden Jumalaan. Niin kuin sotaveteraaniemme uhraus ja veri toi meille itsenäisyyden, niin kuinka paljon suuremman vapauden ja armon tuo meille Kristuksen veri, jonka hän vuodatti edestämme Golgatan ristillä. Hänen kauttaan saamme suurimman ja tärkeimmän tarpeemme täytetyksi, joka kantaa elämässä ja kuolemassa aina ikuisuuteen saakka.

Lopuksi, haluan jättää sinulle Psalmin kohdan, joka kuvaa hyvin meidänkin aikaamme:

"Moni sanoo: Kunpa saisimme osaksemme jotakin hyvää! Herra, käännä meihin kasvojesi valo. Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin muilla on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa." (Psalmi 4:7-9)

Hyvien asioiden edelle menee vain paras!

Lämpimin terveisin, Heikki Raatikainen