Saarnin perheen kuulumisia Aasiasta

Kambodža - Yhteistyötä yli rajojen

Saarnin perheen kuulumisia Aasiasta

Valkoisiin paitoihin ja tummansinisiin mekkoihin ja housuihin pukeutuneita lapsia pyörii pilvin pimein suuren koulun portilla valmistautuen uuteen koulupäivään. Mopojen ja polkupyörien sekamelska kulkee hitaaseen tahtiin eteenpäin. Jokainen löytää pölyisestä ruuhkasta paikkansa ja koulupäivä voi alkaa. Koulu antaa hyviä eväitä tulevaisuuteen. Mahdollisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan ei ole kuitenkaan kaikkien lasten etuoikeus.

Pieni tyttö, ikää 6-vuotta, istuu kärryssä taitettujen pahvilaatikoiden keskellä. Sotkuinen tukka ja nuhruiset vaatteet. Kärryä vetävä isä etsii pahvia, muovia ja tölkkejä eteenpäin myytäväksi roskaläjien keskeltä. Lämmintä on +38c. Pieni muovinen torvi törähtää suurien ja pienien porttien ovella kysellen onko kierrätettävää. Pienen tytön ruskeat silmät katsovat kohti tulevaisuutta. Ne eväät elämään, jotka tuo pieni tyttö on saanut, kantavat häntä eteenpäin. Koulunkäynti ei ole mahdollista kaikille. Syitä on monia. Koulumatkat ovat liian pitkiä, vanhemmilla ei ole rahaa tai he eivät näe, että opiskelu olisi tärkeää. Heidän mielestään köyhyyden keskellä lasten on parempi olla hankkimassa rahaa perheelleen.

Kambodža on maa, joka sijaitsee Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapureina ovat Laos, Vietnam ja Thaimaa. Vuosina 1975 maa ajautui sisällissotaan ja maan koko talous ajettiin alas. Koulut lakkautettiin, kulkuneuvot poltettiin ja pääkaupunki Phnom Penh tyhjennettiin kansalaisista. Ihmiset kuljetettiin pakkotyöhön maaseuduille. Pol Potin hirmuhallinon aikana ihmisiä joukkosurmattiin miljoonia, erityisesti koulutettuja ja länsimaisia vaikutteta saaneita ihmisiä. Tarkoituksena oli tehdä maasta ainoastaan riisiä tuottava valtio. Noiden vuosien aikana (1975-79) perheet hajotettiin eri vankileireille. Nälkään, sairauksiin ja kidutuksiin menehtyi paljon kansaa.

Nyt maan selviytyminen sisällissodasta ja sen jälkeisistä vaikeista vuosista etenee tarmokkaan työn ja uutteran panostuksen myötä. Elintaso nousee pikkuhiljaa, muttei se millään voi koskettaa kaikkia. Kuitenkin toivo tulevaisuudesta näkyy ihmisten kasvoilta. Nuoria perheitä on maassa valtavasti. Vanhemman väestön eliminoimisen takia kansan väkiluvusta yli puolet ovat alle 15-vuotiata. Uusi sukupolvi on saanut paremman mahdollisuuden rakentaa tulevaisuutta eri avustusjärjestöjen, tukiprojektien ja valtion panostuksen avulla. Uusia mahdollisuuksia avautuu ja yksittäisten ihmisten elämään päästään vaikuttamaan.

Perheemme on lähetystyössä maan pääkaupungissa Phnom Penhissä. Meidän perheeseemme kuuluu Lauri ja Leena, sekä Vilma (13v), Väinö (10v) ja Viljo (6v). Olemme asuneet Kambodzassa vuodesta 2015 saakka. Lapset käyvät kansainvälistä koulua englannin kielellä. Koulu on sujunut lapsilla hyvin ja uusia kavereita on löytynyt. Pihallamme juoksentelee kaksi koiraa, Nala ja Pate, sekä kovasti liskoja, muurahaisia, hämähäkkejä ja jokunen käärmekin on eksynyt pihaamme surullisin seurauksin.

Me vanhemmat opiskelemme maan omaa kieltä khmeriä. Viihdymme täällä hyvin. Uudenlaisiin makuihin, uuteen kieleen ja kuumuuteen on jo totuttu. Tikkakoskella asuessamme teimme työtä Helluntaiseurakunnan lapsityön parissa. Täällä nyt saamme olla jatkamassa samaa työtä paikallisten kumppaniseurakuntiemme keskellä. Tehtävämme on vahvistaa näiden seurakuntien tekemää työtä lasten keskuudessa. Kumppaniseurakuntia meillä on pääkaupungissa 8 ja ympäri maata pari sataa.

Tehtävämme on voimaannuttaa paikallisia lapsityöntekijöitä, jotta he voisivat parhalla mahdollisella tavalla auttaa ympärillään olevia lapsia ja kouluttaa itse uusia tekijöitä. Seurakuntien työntekijöiden kouluttaminen, yhteistyötahojen löytyminen, rohkaisu ja rinnalla kulkeminen, vaatii viisautta, rakkautta ja pitkämielisyyttä. Kuitenkin olemme vahvasti kokeneet, että emme tee tätä työtä yksin, vaan tukenamme on monet ihmiset Suomessa ja Kambodžassa muistaen yhteistä työtämme rukouksin.

Tämän vuoden joulukuussa työkautemme loppuu ja palaamme takasin Suomeen. Lapset odottavat jo kovasti kavereita, suomalaista koulua sekä salmiakkia ja lunta. Paljon tervesiä täältä meiltä kaikilta ja Tikkakoskella tavataan taas pakkasten paukkuessa :)

 

Lämpimin terveisin; Saarnin perhe